21. tammikuuta 2014

random photos

Elossa ollaan! Pyydän anteeksi, ettei miusta ole kuulunut oikein mitään parin viime kuun aikana. Syynä ovat kuitenkin olleet ihan puhtaasti työasiat, sillä olen paiskinut viikkotunteja joulukuusta lähtien enemmän kuin koskaan. Nyt kuitenkin tahti pikku hiljaa alkaa rauhoittua, ja miulla riittää taas aikaa sekä energiaa blogillekin. On vaan ollut niin turhauttavaa, ettei ole ollut kunnon mahdollisuuksia kuvailla ja postailla pitkään aikaan... Oon vaan lähtenyt töihin, tullut töistä kotiin ja parhaimmassa tapauksessa mennyt melkein suoraan nukkumaan jo seuraava päivä mielessä kummittelemassa. Ja jossain välissä on vielä pitänyt hoitaa myös kaikki ruuanlaitot, kotihommat sekä koiranhoidot niin tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään muuhun. Not nice at all! Mutta onneksi poikaystäväni Juuso on ollut todella isona apuna kaikessa niin ei ole tarvinnut yksin tätä hullunmyllyä pyörittää. :)

Meidän arkeen ei kuulu oikeastaan mitään sen kummempia. Jiro kasvaa kasvamistaan (yhyy minne miun pien vauveli on kadonnu?) ja myö asutaan Juuson kanssa aikalailla virallisesti saman katon alla. ♥ En kyllä varmaan ikinä opi kutsumaan itteäni avovaimoksi... Hassua! Yritän myös suoritella tässä viimeisiä lukion kursseja pois alta, jotta saisin vihdoin ja viimein 4 vuoden aherruksen jälkeen lakin päähän keväällä. Sen jälkeen pidän ainakin yhden välivuoden töitä tehden ja samalla miettien, että mitä ihmettä sitä vielä voisi opiskella.

Eipä miulla sen kummempia tällä kertaa. Oon parin päivän saikulla typerän flunssan takia, joten meen takasin tonne sohvalle köllöttämään viltin alle teekupin kanssa, jos vaikka tää olo alkais helpottaa... Pää on ihan pöpi, enkä oikeen saa mitään järkevää kirjotettua, joten toivottavasti tästä tekstistä ei tullut ihan kauhean sekava. Lupaan palata taas pian vähän paremman postauksen kanssa!

1. joulukuuta 2013

viikonlopun höpöttelyt

Tuntuu ihan sille, että tää 10-viikkoinen pikku vesseli ois asunut meidän kanssa jo iät ja ajat, vaikka haettiin se vasta pari viikkoa sitten. Jiro (se tästä riiviöstä sitten lopulta tuli) on sopeutunut arkeen tosi hyvin, eikä meillä ole ollut mitään ongelmia. Tietystihän se yrittää hampaillaan kaluta joka ikistä asiaa, puree muutenkin kaikkea mikä liikkuu ja on hirmuisen kova tunkemaan itseään joka paikkaan, mutta se kuuluu tähän pentuikään. :) Jiro saa parin viikon päästä rokotuksen, joten kohta päästään sitten ihan kunnolla tutustumaan muihin koiriin. Hauska nähdä, mitä isoeno-Timi tuumaa kauhukakarasta! Miun Muumimukien (ja muidenkin Muumitavaroiden) hamstraaminen meinaa lähteä käsistä... Okei, oon ostanut niitä ihan pilkkahintaan hyvistä tarjouksista ja muutamista saanut vielä henkilökunta-alennukset päälle, mutta silti pitäisi ehkä vähän rauhoittua. :D Oon ostanut mukien lisäksi kaksi eri lautasta, Merimuumi-pussilakanasetin, Myy-pikkupyyhkeen ja nyt havittelisin Muurlan Muumi kynttilä- tai heijastus-lyhtyä. Kaikki Muumitavarat on vaan niin ihania, etten voi olla hypistelemättä niitä jokaisella kauppareissulla. Oon vinkannut lähes kaikille miun joululahjatoiveita kysyville, että jotain Muumia voi pakettiin pistää - ei nimittäin voi mennä pieleen! Työpäivinä miulla on yleensä aina jotenkin hirveen kiire, enkä kerkeä aina syömään kunnolla säännöllisyydestä puhumattakaan. Siksi vapaapäivinä oon aina pyhittänyt aamusta edes pienen hetken aamupalalle. Tossa esimerkiksi viikko takaperin pistin croisantit uuniin, keitin kupillise, suklaateetä ja lueskelin blogeja. Oli jotenkin niiiin rentouttavaa lojua sohvalla lämpösen viltin alla ja nauttia pienistä asioista. Tuosta aamupalahetkestä tulikin mieleen, että oon taas ruvennut litkimään teetä kuin hullu. Viime talven jälkeen teetä on tullut juotua vain harvakseltaan, mutta nyt saattaa mennä parhaimmillaan monia kuppeja päivässä. Ehkä näin ilmojen kylmetessä se maistuu jotenkin entistä paremmalle. Juuso aina pyörittelee kauppareissuilla päätä, kun jumitun teehyllyille nuuhkimaan ja tutkimaan erilaisia pusseja ja paketteja. :D Tällä hetkellä lemppareita kaapista löytyvistä teistä ovat ehkä Forsmanin luomu päärynätee ja piparminttuenkeli. Vinkatkaapa muuten teidän lemppareita, joita voisin kokeilla! Jatkuva pimeä, ankeus ja harmaus on väsyttänyt ja masentanut miuta ihan liikaa... Eilen illalla sitten alkoi pyryttää lunta ihan kunnolla, mutta sitten joskus myöhään illalla se loppui. Kieltämättä harmitti, koska oisin halunnut sitä vieläkin enemmän maahan. No, heräsin tänään syöttämään Jiroa joskus yhdeksän aikaan ja oli ihana huomata, että ulkona tupruttaa taas sankasti hiutaleita. Nyt ikkunoissa on vielä enemmän tollasia jäätyneitä pisaroita ja maa on ihan valkoinen. Ihanaa, että joulukuun eka päivä on luminen. ♥ Toivottavasti tää lumi ei sulais enää missään vaiheessa kokonaan pois.

17. marraskuuta 2013

goldbrick's invincible

En tällä hetkellä pysty sanoilla edes kuvailemaan kuinka onnellinen olen. Miun pitkäaikaisin haave on viimein toteutunut kaiken odottamisen jälkeen. Nyt kun katon tuossa ihan vieressä tuhisevaa pikkusta palleroa eiliset 700 kilometriä autossa istumista ja yöitkut eivät tunnu missään. Pikku naarmuista käsissä huolimatta oon saanut maailman ihanimman vauvelin. ♥ Saa nähdä, mitä Timi tuumaa tosta, kun mennään rokotusten jälkeen käymään porukoilla ihan ajan kanssa. Taitaa isoeno saada sellaista kyytiä että!

Vielä pikkuselle ei olla kutsumanimeä päätetty, joten ajattelin, että te lukijatkin voisitte vaikka heitellä jotain ehdotuksia kommentteihin. Me ollaan Juuson kanssa pyöritelty lähinnä nimiä Koda, Into, Haiku ja Jiro... On vaan niin vaikea päättää! Mikä noista sopis sille vai keksisittekö työ jonkun vielä paremman? :)