17. marraskuuta 2013

goldbrick's invincible

En tällä hetkellä pysty sanoilla edes kuvailemaan kuinka onnellinen olen. Miun pitkäaikaisin haave on viimein toteutunut kaiken odottamisen jälkeen. Nyt kun katon tuossa ihan vieressä tuhisevaa pikkusta palleroa eiliset 700 kilometriä autossa istumista ja yöitkut eivät tunnu missään. Pikku naarmuista käsissä huolimatta oon saanut maailman ihanimman vauvelin. ♥ Saa nähdä, mitä Timi tuumaa tosta, kun mennään rokotusten jälkeen käymään porukoilla ihan ajan kanssa. Taitaa isoeno saada sellaista kyytiä että!

Vielä pikkuselle ei olla kutsumanimeä päätetty, joten ajattelin, että te lukijatkin voisitte vaikka heitellä jotain ehdotuksia kommentteihin. Me ollaan Juuson kanssa pyöritelty lähinnä nimiä Koda, Into, Haiku ja Jiro... On vaan niin vaikea päättää! Mikä noista sopis sille vai keksisittekö työ jonkun vielä paremman? :)

7. marraskuuta 2013

life isn’t about finding yourself. life is about creating yourself.

Tällä hetkellä tuntuu hyvin vapauttavalta, mutta toistaalta myös todella haikealta. Parilla klikkauksella pyyhkäisin pois kolme vuotta elämästäni, joka on viime kesän jälkeen muuttunut niin paljon. Kaikki ei mene aina toiveiden mukaan, vaikka kuinka haluaisi, ja olen joutunut päästämään irti paljosta. En kuitenkaan ole yksin ja minulla on pitkästä aikaa taas hyvä olla. Muutin vajaa kuukausi sitten omaan asuntoon. Ikävä takaisin tuttuun ja turvalliseen on kadonnut ja elämä omassa kodissa alkaa tuntua koko ajan entistä ihanammalta. Uskon, että olen kasvanut ja muuttunut kypsemmäksi näiden hiljaisten kuukausien aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken tapahtuneen jälkeen tunnen olevani taas valmis aloittamaan bloggaamisen. Vanhojen postausten poistaminen tuntui kaikkein parhaimmalta tavalta lähteä tekemään tätä juttua taas puhtaalta pöydältä. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka olette kestäneet mukana pitkästä tauosta huolimatta. Tästä on hyvä taas aloittaa! :)