1. joulukuuta 2013

viikonlopun höpöttelyt

Tuntuu ihan sille, että tää 10-viikkoinen pikku vesseli ois asunut meidän kanssa jo iät ja ajat, vaikka haettiin se vasta pari viikkoa sitten. Jiro (se tästä riiviöstä sitten lopulta tuli) on sopeutunut arkeen tosi hyvin, eikä meillä ole ollut mitään ongelmia. Tietystihän se yrittää hampaillaan kaluta joka ikistä asiaa, puree muutenkin kaikkea mikä liikkuu ja on hirmuisen kova tunkemaan itseään joka paikkaan, mutta se kuuluu tähän pentuikään. :) Jiro saa parin viikon päästä rokotuksen, joten kohta päästään sitten ihan kunnolla tutustumaan muihin koiriin. Hauska nähdä, mitä isoeno-Timi tuumaa kauhukakarasta! Miun Muumimukien (ja muidenkin Muumitavaroiden) hamstraaminen meinaa lähteä käsistä... Okei, oon ostanut niitä ihan pilkkahintaan hyvistä tarjouksista ja muutamista saanut vielä henkilökunta-alennukset päälle, mutta silti pitäisi ehkä vähän rauhoittua. :D Oon ostanut mukien lisäksi kaksi eri lautasta, Merimuumi-pussilakanasetin, Myy-pikkupyyhkeen ja nyt havittelisin Muurlan Muumi kynttilä- tai heijastus-lyhtyä. Kaikki Muumitavarat on vaan niin ihania, etten voi olla hypistelemättä niitä jokaisella kauppareissulla. Oon vinkannut lähes kaikille miun joululahjatoiveita kysyville, että jotain Muumia voi pakettiin pistää - ei nimittäin voi mennä pieleen! Työpäivinä miulla on yleensä aina jotenkin hirveen kiire, enkä kerkeä aina syömään kunnolla säännöllisyydestä puhumattakaan. Siksi vapaapäivinä oon aina pyhittänyt aamusta edes pienen hetken aamupalalle. Tossa esimerkiksi viikko takaperin pistin croisantit uuniin, keitin kupillise, suklaateetä ja lueskelin blogeja. Oli jotenkin niiiin rentouttavaa lojua sohvalla lämpösen viltin alla ja nauttia pienistä asioista. Tuosta aamupalahetkestä tulikin mieleen, että oon taas ruvennut litkimään teetä kuin hullu. Viime talven jälkeen teetä on tullut juotua vain harvakseltaan, mutta nyt saattaa mennä parhaimmillaan monia kuppeja päivässä. Ehkä näin ilmojen kylmetessä se maistuu jotenkin entistä paremmalle. Juuso aina pyörittelee kauppareissuilla päätä, kun jumitun teehyllyille nuuhkimaan ja tutkimaan erilaisia pusseja ja paketteja. :D Tällä hetkellä lemppareita kaapista löytyvistä teistä ovat ehkä Forsmanin luomu päärynätee ja piparminttuenkeli. Vinkatkaapa muuten teidän lemppareita, joita voisin kokeilla! Jatkuva pimeä, ankeus ja harmaus on väsyttänyt ja masentanut miuta ihan liikaa... Eilen illalla sitten alkoi pyryttää lunta ihan kunnolla, mutta sitten joskus myöhään illalla se loppui. Kieltämättä harmitti, koska oisin halunnut sitä vieläkin enemmän maahan. No, heräsin tänään syöttämään Jiroa joskus yhdeksän aikaan ja oli ihana huomata, että ulkona tupruttaa taas sankasti hiutaleita. Nyt ikkunoissa on vielä enemmän tollasia jäätyneitä pisaroita ja maa on ihan valkoinen. Ihanaa, että joulukuun eka päivä on luminen. ♥ Toivottavasti tää lumi ei sulais enää missään vaiheessa kokonaan pois.

17. marraskuuta 2013

goldbrick's invincible

En tällä hetkellä pysty sanoilla edes kuvailemaan kuinka onnellinen olen. Miun pitkäaikaisin haave on viimein toteutunut kaiken odottamisen jälkeen. Nyt kun katon tuossa ihan vieressä tuhisevaa pikkusta palleroa eiliset 700 kilometriä autossa istumista ja yöitkut eivät tunnu missään. Pikku naarmuista käsissä huolimatta oon saanut maailman ihanimman vauvelin. ♥ Saa nähdä, mitä Timi tuumaa tosta, kun mennään rokotusten jälkeen käymään porukoilla ihan ajan kanssa. Taitaa isoeno saada sellaista kyytiä että!

Vielä pikkuselle ei olla kutsumanimeä päätetty, joten ajattelin, että te lukijatkin voisitte vaikka heitellä jotain ehdotuksia kommentteihin. Me ollaan Juuson kanssa pyöritelty lähinnä nimiä Koda, Into, Haiku ja Jiro... On vaan niin vaikea päättää! Mikä noista sopis sille vai keksisittekö työ jonkun vielä paremman? :)

7. marraskuuta 2013

life isn’t about finding yourself. life is about creating yourself.

Tällä hetkellä tuntuu hyvin vapauttavalta, mutta toistaalta myös todella haikealta. Parilla klikkauksella pyyhkäisin pois kolme vuotta elämästäni, joka on viime kesän jälkeen muuttunut niin paljon. Kaikki ei mene aina toiveiden mukaan, vaikka kuinka haluaisi, ja olen joutunut päästämään irti paljosta. En kuitenkaan ole yksin ja minulla on pitkästä aikaa taas hyvä olla. Muutin vajaa kuukausi sitten omaan asuntoon. Ikävä takaisin tuttuun ja turvalliseen on kadonnut ja elämä omassa kodissa alkaa tuntua koko ajan entistä ihanammalta. Uskon, että olen kasvanut ja muuttunut kypsemmäksi näiden hiljaisten kuukausien aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken tapahtuneen jälkeen tunnen olevani taas valmis aloittamaan bloggaamisen. Vanhojen postausten poistaminen tuntui kaikkein parhaimmalta tavalta lähteä tekemään tätä juttua taas puhtaalta pöydältä. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka olette kestäneet mukana pitkästä tauosta huolimatta. Tästä on hyvä taas aloittaa! :)